Tältä sivulta löydät Suomen käsityön museon kokoamia koulukäsitöihin liittyviä kirjoituksia.
Selaa kirjoituksia ja kirjoita omasi!

Tyttöjen tekstiilityön opettaja Kaija Heikkilä, Nastolan Uudenkylän yhteiskoulu/peruskoulun yläaste ja lukio.

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 30.9.2024

En tiedä milloin opettaja Kaija Heikkilä aloitti Uudessakylän yhteiskoulun tekstiilityönopettajana, mutta hän opetti minua vuosina 1974-1982 yhteiskoulun luokilla 1.-2. (eli 5.-6.), ja koulun siirryttyä kunnan omistukseen peruskouluksi luokilla 7.-9. oman lukusuunnitelman jatkuessa keskikoulun mukaisesti ns. viisi luokkaa sekä lukion vapaaehtoisena lisäaineena lukion 2.-3.-luokilla.

Käsityöluokka sijaitsi koulun uudemmassa lisäsiivessä ja oli viihtyisä, väritykseltään vaalea ja luokkahuoneisiin verrattuna uudenaikainen: suuret valoisat ikkunat, aikanaan uudenaikaisia sähköompelukoneita lähes kaikille (ryhmäkoko oli suuri: lähes tai yli 20 oppilasta) niille varatuilla työpöydillä, isoilla peileillä ja verhoilla varustettu sovitustila, paikka silitykselle sekä kaapeissa säilytystilaa keskeneräisille töille ja materiaaleille. Jokaiselle oppilaalle oli tuoli ja omaa pöytätilaa 2-3 kertaa enemmän kuin luokkien pulpeteissa, mikä teki isojen kankaiden käsittelystä helppoa, kun työpöydät oli järjestetty U-muotoiseksi tilaksi, jossa pystyi liikkumaan pöytien kummallakin puolella.

Kaija Heikkilän yhteiskouluaikakaudella ennen peruskoulusysteemiin ja kunnalliseen omistukseen siirtymistä organisoima muotinäytös koulun kevätjuhliin oli tavallaan legendaarinen. Ennen oppilaaksituloani vuoden 1974 kevätjuhlassa näkemäni oppilaiden suunnittelemien ja toteuttamien asujen muotinäytös oli pienestä kyläkoulusta tulevalle jotain ihan uutta ja vaatteet muodikkaita. Valitettavasti kunnalliseen peruskoulun opetussuunnitelmaan ei kuulunut muotinäytös, joten siitä oli luovuttu minun aloittaessa keskikoulun syksyllä 1974.

Kaija Heikkilän tunneilla opeteltiin suunnittelemaan, sovittamaan, valmistamaan monenlaisia arkivaatteita ja kodin tekstiilejä, mutta työhön liittyi aina mahdollisuus ehdottaa perusjutun lisäksi jotain omaa. Hänen tunneillaan oli yhteistä teoriaopetusta, yhdessä oppimista ja asioihin tutustumista sekä arviointia, omatahtista valmistusta ja siihen liittyvää oppilaskohtaista ohjausta hyvässä työhengessä. Lukujärjestys oli kaksiviikkoinen: muistelen, että käsityötunnit olisivat olleet kaksoistunteja. Tämä hyvä yhteishenki oli poikkeuksellista Uudenkylän koulussa: nopeasti teollistunutta Nastolaa ja muulta Suomesta muuttaneita juurettomia lapsiperheitä vaivasi samankaltaiset nuoriso-ongelmat kuin kouluja vaivaa tänäkin päivänä: levottomat tunnit ja koulukiusaaminen. Peruskoulu-uudistus toi mukanaan lisäksi oppioita, jota koulunkäynti ei kiinnostanut. Kaija Heikkilän tunneilla ei vaadittu hiljaisuutta, ei puuhattu asiaan kuulumatonta tai häiriköity. Muistan hänen tunneiltaan yhden ainoan eskaloituneen kiusaamistilanteen koko opiskeluaikana: hän puuttui tilanteeseen välittömästi rauhallisella, luontaisella auktoriteetilla äänen nousematta – ja tilanne selvitettiin välittömästi. Kaija Heikkilä nautti ansaittua arvostusta niin ihmisenä kuin opettajana.

Peruskoulun alkuaikoina opettajia mietitytti peruskoulusuunnitelmaan kuulumattoman työn tai työlaajuuden tekeminen koulutyönä. Pelkona oli, että oppilaan sijaan äidit ja muut sukulaisnaiset tekisivät koulutöitä paremman todistusnumeron tai työn jouduttamisen puolesta. Kaija Heikkilä oli ratkaissut “tasokurssiongelman” aikana jolloin niitä ei vielä ollut, niin että tunnin omatoimisen työskentelyn aikana oli mahdollista lyhyeen hetkeen liittyen oppilaiden omiin töihin ja niihin liittyviin kysymyksiin. Tällä tavalla toimien hän ei ainoastaan ohjannut käsityön harrastaja-oppilaitaan vaan pystyi myös arvioimaan heidän tiedollisia ja taidollisia valmiuksia.

Yksi mieleenpainuvimmista tapahtumasarjoista tästä Kaija Heikkilän “pelisilmästä” oli joskus 7.-8. luokalla 1976-1978, kun Lahteen saapui vieraileva yliopistotasoinen perinnetekstiilien ja perinnekirjonnan lehtori unkarilaisesta opinahjosta. Olin huomannut tämän sanomalehdestä ja opettaja kysyi, olisinko kiinnostunut menemään, jos hän ilmoittaisi minut mukaan. Näin sitten tapahtui, ja olihan se aikamoinen kokemus murkkuikäiselle olla mukana luennolla ja workshopissa Lahden seudun käsityönopettajien ja Lahden taideteollisen opiston pukusuunnittelulinjan opiskelijoiden keskellä ainokaisena osallistuvana teininä. Kukaan ei kysynyt miksi minä olen täällä – ja jos “olin vaarassa jäädä ammattilaisten jalkoihin”, unkarilainen opettajamme piti huolta, että minäkin sain mukaani samoja materiaaleja ja malleja kuin muutkin osallistujat.

Lukiovuosina 1980-luvun alussa oli keski/peruskoulua enemmän oppilaslähtöisiä projekteja, esim. vanhojenpäivän puku ja penkkaripäivän iltajuhlan karnevaalivaatteet. Lukion valinnaisen tekstiilityön oppilaista koottu pienempi ryhmä osallistui valmistamillaan vaatteilla Kaija Heikkilän organisoimaan muotinäytökseen, jonne lähdettiin opettajan kyydillä muistaakseni Vääksyyn käsityönopettajien tapaamiseen/seminaariin. Muotinäytöksen mallina toimineille oppilaille tarjottiin runsas lounas päivän kuluessa. Tämä voi nykypäivän perspektiivistä tarkastellen tuntua pieneltä, mutta ei ollut mitenkään tavallista peruskoulu-uudistuksen jälkeisessä lukio-opetuksessa, mutta lukion opettajat olivat aktiivisia koulutyötön liittyvien esim. yrityskäyntien järjestäjänä (esim. kotitalousopettaja Suoma Mäkelä) – Kaija Heikkilän projektit olivat kuitenkin ihan omaa luokkaa.

Säilytin keskikouluaikaisista käsityötunneista ja -töistä vain muutamia ja lukioaikaisista en juuri mitään, koska valmistin paljon ommeltuja ja neulottuja vaatteita ja käyttötekstiilejä omaan käyttöön nykyistä kierrätysideaa toteuttavalla tavalla kaikesta mitä löytyi ullakolta käytöstä poistettuna: olin kolmilapsisen yksinhuoltajaperheen vanhin, valmisvaatteet ja uutena ostettavat materiaalit olivat kalliita. Mieleen koulutöistä ovat jääneet yöpuku, trendikäs maksipituinen puolihame, joka tehtiin kaavoittamisesta alkaen itse ja vuodetekstiilit, lukiovuosilta vanhojenpäivän puku ja penkkari-iltajuhlan karnevaaliasu.

Kaija Heikkilä menehtyi varhain, 1980-luvulla. Pääsin opiskelemaan graafista suunnittelua lukion ja yhden välivuoden jälkeen 1984. Koulun kuvaamataitoa huomattavasti enemmän ammattiin opiskelussa tarvittavia valmiuksia antoi tekstiilikäsityö, joka opetti työn, aikataulun ja kustannusten suunnittelua sekä suunnitteluvaihetta edeltävää tiedonhankintavaihetta.


Kansakoulun 1. (2.) luokan tekstiilikäsityöt 1970-1971

Kristiina

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 30.9.2024

Ruokaliina

Puuvillainen vohvelikankainen suorakaiteenmallinen ruokaliina, joka oli noin pulpetin kannen kokoinen. Reunaan ommeltiin puuvillalangalla varsipistorivi ja reunat hapsutettiin poistamalla loimi- tai kudelangat. Reunan sisäpuolelle tehtiin puuvillalangalla pujotuskoristelukirjailu ja yhteen reunaan kuvapujotus. Kankaan värin, lankojen värit, koriste- ja eläinmalleista sai valita mieleisen annetuista vaihtoehdoista. Opettaja auttoi vuorotellen kaikkia jokaisen vaiheen aloituksessa.
Syötiin luokkahuoneissa omilla pulpeteilla, tämä tehtiin käyttöön. Lahjoitin ruokaliinan 2024 koulumuseoon, joka on perustettu lapsuuden kotipaikkakunnalle.

Pehmoeläin

Kaikki ompelivat saman mallin mukaan leppäkertun askarteluhuovasta. Ellipsin mallinen punainen kroppa, musta pää, sauma ommeltiin käsin tikkipistoilla, täytettiin puuvillavanulla. Selkään leikattiin ja liimattiin mustia huopapilkkuja, silmiksi liimattiin halkaistu puuhelmi.

Patalappu

Valkoiseen kanavakankaaseen pujotettiin värillisiä puuvillalankoja yhden värin ryhminä kahdella eri värillä neliönmalliselle alueelle. Väriparin sai valita annetuista vaihtoehdoista. Samaan kanavakankaaseen pujotettiin toinen neliönmallinen alue kolmella erivärisellä villalangalla. Värit sai valita annetuista vaihtoehdoista. Reunat yhdistettiin tikkipistosaumalla käsinompelemalla ja käännettiin ympäri. Lahjoitin patalapun patalapputöiden muistikeruuprojektiin muistaakseni vuonna 2017 (näyttely oli Neuleasu 100 vuotta -tapahtuman yhteydessä).

Nenäliina

En ole ihan varma, oliko tämä 1. vai 2. luokalla: Ohuesta puuvillakankaasta leikattiin neliönmallinen liina, jonka reunat käännettiin ja ommeltiin käsin. Jostain syystä sain luvan valkovirkata reunoihin yksinkertaisen reunapitsin, muut tekivät jollain toisella tavalla.

Käsipyyhe

En ole ihan varma, oliko tämä 1. vai 2. luokalla: Annetuista vaihtoehdoista valitunvärisen puuvillaisen vohvelikankaan reunat taitettiin ja ommeltiin käsin varsipistoilla. Lyhyille sivuille virkattiin puuvillalangasta nk. mustekalalonkeroita hapsuiksi ja pyyhe viimeisteltiin ompelemalla kiinni kankainen ripustuslenkki ja pujottamatta kankaaseen puuvillalangasta mallinmukaiset omat nimikirjaimet.

Pallo / –

Tämän tekivät vain pojat. Pullonkorkeista tehtiin huopakankaasta leikatulla nauhalla kieputtamalla tiivis pallo, jonka välikerrokseen laitettiin villalanganpätkiä. Pinta ommeltiin puuvillalankapujotuksilla. En muista, mitä tytöt tekivät (hämärä mielikuva valkoisesta pikkuliinasta).

Kangastaulu

Jotkin työt olivat yhdistelmä askartelua ja käsityötä, näin vuosikymmeniä jälkeenpäin on vaikeaa muistaa, kumpaan tämä työ kuului. Tavallisesta juuttikankaisesta säkkikankaasta leikattiin reilu A4-kokoinen pala, jolle sommiteltiin koululaisen valitsemista hyvin yksinkertaisista silhuettimalleista leikatut askarteluhuopaiset hahmot. Huopahahmot ommeltiin pohjakankaaseen pykäpistoilla kuvioiden reunoista. Minun taulussa oli valkoinen istuva jänis, pyöreä keltainen kuu ja vihreä kuusi. Kangas ommeltiin käsin aaltopahvipalan ympärille.

Vaikka opetusryhmä oli rinnakkaisluokat 1 ja 2 samassa luokkahuoneessa, 1. luokan käsityöt tehtiin ainakin syyslukukauden tunneilla iltapäivällä kerran viikossa, kun paikalla oli vain ekaluokkalaiset. Olin 1. – 2. luokilla paljon kuumeessa ja tein mm. käsitöitä kotiläksynä ja siksi on vaikea välillä muistaa joidenkin tehtävien kohdalla, kummasta vuodesta on ollut kyse.

1. luokan tekstiilikäsityönpetuksessa ei kannustettu ideointiin tai omaehtoiseen suunnitteluun vaan tarkkaan annetun mallin/ohjeen seuraamiseen. Opetuksessa kiinnitettiin erityistä huomiota annetun työn siisteyteen ja virheettömyyteen. Käsityö oli kansakoulun 1. luokalla puhtaasti tekstiilikäsitöiden valmistusta, jako tekniseen työhön pojat ja tekstiilikäsityö tytöt alkoi muistaakseni 3. luokalla. Alkavasta peruskoulu-uudistuksesta huolimatta 1. luokan tekstiilikäsityö ei näin myöhemmin verraten eroa 1950- ja 1960-luvulla annetuista tehtävistä. Mahdollisuus valita tekninen tai tekstiilikäsityö tuli voimaan paljon myöhemmin. Vaihdoimme yhden käsityötunnin vain kerran muistaakseni 4. luokalla.


Kynäteline kolmannella luokalla 1980-luvulla

Milsku

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 27.5.2024

Kävin ala-astetta Pohjois-Savossa 1980-luvulla. Silloin oli vallalla malli, jossa tytöt ompelivat, neuloivat ja virkkasivat ja pojat tekivät teknisiä töitä. Kolmannella luokalla oli kuitenkin jakso, jossa osia vaihdettiin. Me tytöt teimme teknisen työn puolella kynätelineen, jossa oli puinen pohja ja paksusta pahvitötteröstä leikatut tuubit kynätelineen virkaa toimittamassa. Tämä varsin yksinkertainen k
okonaisuus liimattiin kasaan ja maalattiin. Minulla oli käsi kipsissä tuona keväänä ja vaikka yritin parhaani, sain käsiyuön numeroksi seiskan. Melkoinen antikliimaksi!

Sittemmin olen päätynyt alalle, jossa teen paljon asioita niin pehmeiden kuin kovienkin materiaalien parissa. Olen jopa opettanut teknistä työtä peruskoulussa. Harmittaa, että aikaisempina vuosikymmeninä käsityöt olivat niin sukupuolisidonnaisia. Onneksi nykyisin pehmeitä ja kovia tekniikoita opetetaan sekä tytöille että pojille!


Oma koulukäsityö

Anni Liukkonen

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 25.4.2024

Kun aloin miettimään tekemiäni koulukäsitöitä, minulla ei ollut mitään muistikuvaa mitä käsitöitä olen peruskoulussa tehnyt perussukkien ja -lapasten lisäksi. Pyysin puhelimessa äitiäni etsimään lapsuuden kodistani jonkun tekemäni koulukäsityön. Kun hän kertoi löytäneensä huovasta ommellun delfiinin, muistin sen heti. Olin silloin 1.–2. luokalla pienessä kyläkoulussa. Luokallani oli minun lisäksi kuusi oppilasta. Muistaakseni jokainen teki samanlaiset delfiinipehmot, ja opettaja oli leikannut huovasta palat valmiiksi. Ompelimme käsin palat yhteen ja pienet helmet silmiksi. Muistan että olin todella innoissani päästessäni ompelemaan delfiiniä. Kuvittelin kuinka hieno delfiinipehmosta tulisi. Ja se muistikuva tuli mieleeni jälleen, kun äiti kertoi löytäneensä pehmon. Pyysin äitiäni laittamaan kuvia pehmosta. Kun näin kuvat, se ei ollut läheskään sen näköinen mitä muistelin, vaan juurikin sen näköinen miltä seitsemänvuotiaan lapsen ompelutyön voi ajatella näyttävän.


Tyynyliina

LM

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 25.4.2024

Viidennellä luokalla koulussa, eli vuonna 2014-2015, meillä oli käsityössä tehtävänä tyynyliina tietyin edellytyksin. Tyynyliinasta tuli tehdä kaksivärinen, sinivalkoinen, ja siihen tuli kirjoa omat nimikirjaimet sekä jokin vapaavalintainen kuvio. Kirjoin sydämen, koska se tuntui sopivan haastavalta, mutta kuitenkin kohtalaisen helpolta. Muistaakseni opettajani myös suositteli sitä ainakin useimmille, jos ei kaikille.

Aloitimme työskentelyn kirjonnalla, koska siinä oli suurin vaara joutua aloittamaan alusta. Piirsimme kankaalle kirjottavat muodot, ja saimme valita itse lankojen värit. Kun olimme saaneet kirjonnat valmiiksi, ompelimme reunat valkoisen keskiosan ympärille opettajan ohjeiden mukaisesti. Muistelen että reunojen ja varsinkin toisen päädyn läpän ompelemisen hahmottaminen ei ollut vielä kyseisen työn aikana helppoa, mutta kun tyynyliina tuli valmiiksi, hahmotin työvaiheet jo paremmin.


isoäitini koulukäsityö

Anni Liukkonen

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 25.4.2024

Mummon koulukäsityö

Ensimmäinen käsityö, jonka mummo muistaa koulussa tehneensä oli virkattu patalappu. Mummo oli silloin toisella luokalla ja vuosi oli 1960. Siihen aikaan jokainen oppilas kävi vuorollaan näyttämässä omaa käsityötään opettajalle luokan edessä. Opettajan annettua lupa, käsityötä sai jatkaa seuraavaan vaiheeseen. Opettaja oli tarkka ja ankara. Kun tuli mummon vuoro näyttää omaa patalappuaan, opettaja ihmetteli kuinka siitä ei meinannut tulla oikean näköistä millään. Sitten selvisikin, että ongelma oli siinä, että mummo on vasenkätinen. Vasenkätisyyttä ei siihen aikaan ymmärretty ja vasenkätisten olisikin pitänyt opetella oikeakätisiksi. Onneksi mummon kotona oltiin sitä mieltä, että mummon ei tarvitse opetella oikeakätiseksi. Opettaja ei kuitenkaan osannut opettaa vasenkätisesti. Pannulappu kuitenkin valmistui vaikeuksista huolimatta, mutta käsityön numeroon mummo ei ollut tyytyväinen.

Mummo innostui muistelemaan lisää omia koulukäsitöitänsä. Hän muistaa ommelleensa housut itselleen, neuloneensa pitsineulesormikkaat ja kirjoneensa pöytäliinan. Valitettavasti mitään näistä käsitöistä ei ole säilynyt tähän päivään.


Isoäitini käsityö

Natalia Lentonen

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 25.4.2024

Juttelin isoäitini kanssa hänen koulukäsityö muistoista. Hän näytti minulle käsityöpussukan, jonka oli tehnyt kansakoulun neljännellä luokalla. Työ piti koristaa ristipistoilla, joten isoäitini kirjoi työn ympärille nauhan sekä nimikirjaimensa. Koska käytössä ei ollut ompelukoneita, piti reunukset ommella käsin. Reunat ommeltiin kiinni tikkipistoilla. Oli mielenkiintoista kuulla käsityötunneista monien vuosikymmenien takaa. Oli myös hauska huomata, miten itse olen tehnyt samanlaisen työn kuin oma isoäitini (tosin itse sain käyttää ompelukonetta).


Heijastin

Joanna

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 25.4.2024

Aloitin seitsemännen luokan vuonna 2017 uudessa koulussa. Olin uudella luokalla ja koitti ensimmäinen käsityötunti yläasteella. Saimme tehtäväksemme valmistaa oman heijastimen. Muistan, miten luokkaan oli levitetty erilaisia materiaaleja. Aloitimme ideoinnin ja kävimme ihastelemassa käytössämme olevia materiaaleja. En muista mistä idea syntyi, mutta päätin valmistaa lentävän yksisarvislaama heijastimen. Piirsin ensin kuvan paperille ja sen jälkeen kankaalle ja koristelin. Ompelin työtä, täytin vanulla ja ompelin työn umpeen. Ikioma heijastimeni oli valmis ja olin tyytyväinen työhön.


Tappopuukko

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 25.4.2024

Tein karanbit puukon ope ei tykänny.


Käsityömuistot: oman sukulaisen haastattelu

Inkeri Kontto

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 25.4.2024

Haastattelin kummitätiäni (äitini sisko) ja hänen miestään. He ovat molemmat syntyneet vuonna 1963. Tätini muisteli, että ensimmäisiä käsitöitä koulussa oli ruokaliinan tekeminen vohvelikankaasta. Kouluruoka syötiin omassa luokassa pulpetin päällä, joten ruokaliina oli siis käyttöön tehty käsityö. Hän muistaa, että liinaan tehtiin puuvillalangalla pujottelu. Käsitöissä tyyli oli se, että opettaja kertoi ja näytti mitä tehdään ja sen jälkeen oppilaat tekivät perässä ohjeiden mukaan. Käsityötuotteissa näkyi hyvin selkeästi sukupuolittuneisuus, eli pojille oli tarjolla sinistä materiaalia ja tytöille punaisen sävyjä. Tätini muistaa, että käsityöt olivat käytännöllisiä käyttöesineitä. Työt olivat hyvin usein kodinhoitoon ja keittiöön liittyviä.
Tätini koulussa luokilla 1-4 käsityön oppiaine oli kaikille yhteinen oman opettajan vetämänä. Materiaalina olivat pehmeät materiaalit. Tätini on ollut tuolloin pienessä kyläkoulussa. 5. ja 6. luokan hän on käynyt suuremmassa koulussa. Silloin tytöt olivat tekstiilitöissä ja pojat puukäsitöissä. Seitsemännellä luokalla tytöt pääsivät myös tutustumaan puukäsitöihin, mutta se oli vain hyvin pieni ajanjakso. Kahdeksannella ja yhdeksännellä luokalla tytöt olivat vain tekstiilitöissä. Näissä käytänteissä on varmasti ollut hyvin paljon koulukohtaista sekä alueellista vaihtelua. Tätini on käynyt koulua Porissa sekä Luvialla.

Tätini mies taas on käynyt koulunsa Ulvilassa. Hän muisteli, että luokilla 1-2 käsityö oli kaikille yhteinen oppiaine luokanopettajan vetämänä ja materiaalina oli pehmeät materiaalit. 3. luokasta lähtien hän on tehnyt pääasiassa puukäsitöitä, mutta joskus tehtiin myös jotain tekstiilitöitäkin. Seitsemännellä luokalla tehtiin puukäsitöitä sekä metallitöitä. Tätini mies on tehnyt mm. jakkaran puutöissä ja mittapiikin metallitöissä. Omien muistikuviensa mukaan koulussa olisi pitänyt tehdä tiettyjä käsitöitä, mutta hän teki mieluummin rumpukapuloita, vaikka ei olisi saanut. Hän muisteli, että kapuloihin käytetty materiaali oli hyvin kallista ja opettaja piti myös rumpukapuloiden tekemistä turhana puuhana, koska musiikin harrastaminen oli hänen mielestään turhaa. Lisäksi hän muisti, että jos oli hyvä puutöissä, sai tehdä esimerkiksi kiulun.

Tätini miehen mukaan koulutaipaleensa alussa käsityöt tuntuivat hänestä mukavalta tehdä, koska hän osasi esimerkiksi virkata jo ennen koulun aloittamista. Myöhemmin oppiaine ei ollut enää niin kiva, koska hänellä ei ollut suurempaa osaamista, eikä tämän vuoksi kiinnostustakaan. Tätini muistikuvien tapaan myös hänen miehensä mielestä käsityöt olivat hyvin sukupuolittuneita.

Kouluajoilta tätini mies muistaa yhden työn, jossa sai käyttää omaa luovuuttaan. Tehtävänä oli valmistaa auto vapaalla tyylillä, mutta työstä tuli hänen mielestään hyvin ruma ja hän jopa häpesi sitä. Kun työ oli saatu kotiin ja näytetty vanhemmille, hän hankkiutui siitä hyvin nopeasti eroon.


Koulukäsityö: tyynyliina

Inkeri Kontto

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 25.4.2024

Olen tehnyt tyynyliinan muistaakseni yläkoulun seitsemännellä luokalla. Tämä taisi olla ihan ensimmäisiä töitä, joita teimme käsityötunnilla eli ajankohta on syksy 2004. Mielestäni saimme ohjeet (kaavat/mitat), joita piti noudattaa, mutta työn värin saimme päättää itse. Työhön liittyi rypytetyt reunakaitaleet sekä käsin kirjonta. Jos muistan oikein, työhön piti käsin kirjailla omat nimikirjaimet. Muun kuvioinnin ja koristelun sai päättää itse, samoin myös kirjontalangan värin. Omassa tyynyliinassani on nimikirjaimet pienillä kirjaimilla laakapistolla tehtynä ja pilvikuviota tikkipistolla. Työtä oli kiva tehdä ja tyynyliina on ollut minulla käytössä tähän päivään saakka. Pilvikuviosta osa pistoista on vähän lähtenyt irtoamaan, mutta muutoin kirjonta on säilynyt todella hyvin useista konepesuista huolimatta.


Ukin käsityöt

Annakaisa Arstila

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 25.4.2024

Kansakoulun ensimmäisellä luokalla Ukkini teki pannulapun virkaten, ja inhosi sitä. Paksun langan työstäminen virkkuukoukulla oli vaikeaa.
Opettaja teki työtä eteenpäin useaan otteeseen, että Ukkini saisi työnsä tehtyä. ”Opettaja teki eteenpäin, ja minä sotkin”.
Tuolloin vielä vasenkätisiä pakotettiin oikeakätiseksi. Ukkini oli vasenkätinen, ja oikealla kädellä työn tekeminen oli syynä pannulapun inhoamiseen.

Ukki kerkesi 2-luokasta käydä kuukauden päivät, kun sota syttyi, ja koulu meni armeijan käyttöön. Kukaan ei opettanut, ja lukeminen oli vaikeaa lukihäiriön takia. Tätä ei silloin tietenkään tiedetty, vaan Ukkini sai tyhmän ja laiskan leiman.

Kun koulu jatkui, Ukkini teki ystävänsä kanssa vesipistoolit. Joihin he laittoivat vettä ja punaista vesiväriä. Ampuivat opettajan selkään tämän huomaamatta ja naureskelivat ilkeyksilleen.
Seminaarissa kuitenkin tuli tehtyä vaikka ja mitä. Puukko tuli takomalla harjateräksellä. Tuohenpalasia liiskattiin tiukkaan nyyttiin kädensijaksi, jotka sitten vuoltiin, hipttiin ja lakattiin. ”Siitä tuli ihan hyvä puukko”.

Piirroksessa näkyy kolmijalkainen pöytä, jonka keskelle on upotettu shakkilauta. Ruudut olivat koivu- ja jalavaviiruista. ”Oli pirun tarkkaa saada ruuduista oikeankokoiset”.
Pöytä oli erittäin työläs. Muita sähköisiä laitteita ei ollut käytössä kuin oikohöylä, toisella nimellä kutteri. Hiomisessa meni kädet kipeäksi ja kirottua tuli moneen kertaan.
Valmiin tuotoksen ukki vei kotiinsa, mutta jonnekin se katosi jo 80-luvulla. Ukkini ei kuulemma koskaan shakkia sillä pöydällä pelannut. Sen tilalle tehtiin suorakaiteinen sohvapöytä.

Ukki opettajana, on myös teetättänyt oppilailleen monia töitä. Kynäkotelo, viisikielisen kannel, löylykauha, puukkoja..
Ukkini soitti myös ystävättärelle, joka opetti 1-3-luokan tytöille käsitöitä: Harsintaa, virkkaamista, kutomista, neulomista ja napin kiinnitystä.
Erilaisten paikkojen korjausta ja paikkausta.
Sodan jälkeinen pula-aika pisti tekemään vain töitä, joista oli kotona hyötyä. Turhaa ei tehty, vanhoja korjattiin, kuten katkenneita suksia.


Patalaput

Tulevaisuuden kässäope

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 25.4.2024

Vuonna 1950 yhdessä Alvajärven kansakoulussa kaikkien täytyi neuloa ja virkata patalaput. Nämä ovat yhdeksänvuotiaan pojan luomat.


Matto

Tulevaisuuden kässäope

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 25.4.2024

Vuonna 2018 olin kahdeksannella luokalla. Silloin käsityön valinnaisella kurssilla tuli virkata tai neuloa. Aloin suunnittelemaan virkattua mattoa, johon hain inspiraatiota mandaloista. Etsin erilaisia malleja virkkauskirjoista ja lopulta päädyin yhteen malliin, jota muokkasin itselleni mieluisaksi virkatessani. Yläkoulun käsityöt menivätkin minun osaltani virkkaamiseen ja tämä on yksi niistä monista virkkausprojekteista.


Kirjailtu pyyhe

MK

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 25.4.2024

Äitini tekemä kirjailtu pyyhe vuodelta 1989. Äitini kertoi, että olivat kaikki saaneet viidennellä luokalla ohjeeksi tehdä pyyhkeen, johon saa kirjailla itse mieluisan kuvan. Hän valitsi suosikkihahmonsa eli muumit. Työ oli lopuksi käytössä monta vuotta ja onkin nyt hieman jo haalistunut.


Tekninen käsityö, Kässän ope

Pasi Hotti

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 25.4.2024

Lipputanko on tehty vuonna 1993. Lipputanko on osittain sorvattu. Opettajani oli herra nimeltä Matti Hesso. Hän oli rento mutta tiukka. kaikinpuolin hyvä opettaja.


Valkoinen pöytähylly

Johannes Hakala

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 25.4.2024

Tein ala-asteella (2.-3. lk.) koulun puutöissä valkoisen pienen hyllyn. Sen valmistuksessa kului paljon aikaa ja lopputulos oli heiluva hylly, joka kaatui, kun siihen laittoi esineitä. Opettaja ei moittinut, vaan hyväksyi työn puutteet. Muodot hyllyyn sahattiin kaarisahalla. Yksi terä poikkesi. Lopuksi hylly kiinnitettiin nauloilla ja hiottiin ja viilattiin sileäksi. Maalasin valkoiseksi.


Kellohame

MK

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 25.4.2024

Olin kahdeksannella luokalla todella innoissani omien vaatteiden tekemisestä. Sain koululta rahaa mennä eurokankaaseen hakemaan itselleni mieluisan kankaan sekä vetoketjun. Katselin inspiraatiota lehdistä ja päädyin klassiseen kellohameeseen.


Koulukäsityö leikkuulauta

EK

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 25.4.2024

Tehtiin koulussa valinnaisessa teknisessä työssä leikkuulauta.


Pannunalunen

Emmi Ketonen

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 25.4.2024

Tein pannunalusen puutöissä noin 4-luokalla. Pannunalunen tehtiin jämäpuupaloista.


Viitan tarina

Tarinankertoja

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 24.4.2024

Haastattelin isoäitiäni, joka on käynyt oppikoulun Turun Suomalaisessa yhteiskoulussa 1965–1967. Kertomus sijoittuu noin 1967 luvulle, jolloin isoäitini oli oppikoulun 3-luokalla eli noin 13-vuotias. Hänellä oli käsityötä myös kansakoulussa, ennen oppikoulua, mutta keskustelu keskittyi oppikoulun ajoille. Kyselin aluksi hänen muistoistaan koulun käsityöstä. Kansakoulussa luokanopettaja opetti oppilailleen käsitöitä, kun taas oppikoulussa käsityötä ohjasivat aineen omat opettajat. Opetussuunnitelmassa oli tyttöjen käsityö ja poikien veisto erikseen, jolloin isoäitini kokemus koulun käsitöistä rajautuu mm. neulontaan ja ompeluun.

Käsitöille oli varattu kaksi tuntia kerran viikossa. Aikaa opetussuunnitelman sisältöjen toteuttamiseen oli syys- ja kevätlukukausi aikaa. Isoäidilläni on vahva temperamentti ja hän kyllästyi nopeasti kutomis- ja virkkaustöissä, sillä niiden tekeminen oli hänelle liian hidasta. Kaikki työt tulivat hänellä kuitenkin nopeasti valmiiksi. Ompelu taas kiinnosti enemmän, sillä ompelukoneella työstäminen oli nopeampaa. Hän oli saanut jo ennen koulun alkamista kokeilla kotona ompelukoneen käyttöä. Hänen äitinsä ompeli paljon kotona tehden mm. vaatteet itse.

Isoäitini muisteli käyneensä pientä sanallista vääntöä käsityön opettajan kanssa viitan tekemisestä. Hän halusi tehdä ulkokäyttöön sopivan viitan, jossa on sisävuori ja huppu. Vääntö johtui mahdollisesti siitä, että suunnitelman mukaan viitta olisi pitänyt tehdä yhdestä kankaasta ja sisäkäyttöön. Isoäitini kuitenkin vahvasanaisena naisenalkuna sai opettajan vakuutettua muutamalla opettajan ehdolla: suunnitelma ja kaavat piti hyväksyttää opettajalla sekä kankaat oli hankittava itse. Isoäidin vahva osaaminen ompelukoneen käytössä todennäköisesti mahdollisti poikkeamisen opetussuunnitelmasta. Kun suunnitelma ja kaavat oli tehty, isoäitini marssi entiseen tekstiilikauppaan Turun Vanuun. Hän osti tummansinistä villakangasta päälliskankaaksi ja silkkikangasta sisävuoreksi. Kankaat hän haki omakustanteisesti oppituntien ulkopuolella, mutta suunnittelu ja viitan ompelu tapahtui koulussa. Viitasta tuli noin polviin asti ylettyvä syysvaate, jossa oli edessä vetoketju, vuorellinen huppu sekä aukot käsille. Isoäitini muisteli, että hänellä nousi tuona lukuvuona arvosana kahdeksasta yhdeksään.

Toisin kuin muut käsitöissä tehdyt vaatteet viitta tuli isoäidin käyttöön. Viitta toisi oli hieman epäkäytännöllinen, sillä käsille oli tehty vain reiät eikä hihoja. Kylmemmillä keleillä siis vähän huono. Myöhemmin viitan paloista valmistettiin ajan rahapulan seurauksena sukulaislapselle takki ja housut.


Voiveitsi

Mirko

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 24.4.2024

Alakoulun puukäsitöissä tein voiveitsen. Tein sen 3 tai 4-luokalla, en muista kunnolla koska meillä oli yhdysluokat ja 3 sekä 4-luokkalaiset tekivät samoja töitä. Alakoulussa kävimme melko vähän työvälineitä läpi ja aloimme usein vaan tekemään töitä. Muistelen, että tässä voiveitsityössä aloimme myös vain tekemään työtä ilman mitään pidempää ohjeistusta. Kaikille jaettiin pala puuta ja sitä alettiin höyläämään käsin. Käytimme muistaakseni myöt talttoja ja puukkoja.
Alakoulussa taito- tai vaatimustaso eivät olleet kovin korkeita. Minunkin työssäni näkyy ettei jälki oli siistiä tai sileää. Työssäni myös iso pala lohkesi, mutta ei irronnut ja se jätettiin sellaisenaan. Työväline eli puukko vähän lipsahti kädestä ja jätti jäljen.
Käyttöesineenä voiveitsi on kuitenkin toiminut yli 10 vuotta ja toimii edelleen. Se siis täyttää tehtävänsä voin tai margariinin levittäjänä.


Ulkotuliteline

Saara Pukero

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 24.4.2024

Perinteisesti monet ovat peruskoulussa tehneet metallityönä löylykauhat, mutta opettajamme ajatteli tämän olevan tosi nähty juttu. Hän kaipasi jotain käytännöllisempää ja tyylikkäämpää, jossa kuitenkin käytettäisiin monenlaisia hitsaustyylejä sekä metallin taivutusta kuumentaen.

Teline on suunniteltu pitämään iso kokoista kynttilää, joka tunnetaan nimellä ulkotuli. Näitä poltetaan ulkona tunnelman luomiseksi ja siksi ovatkin suunniteltu niin, ettei tuuli sammuta niitä kovin helposti. Nämä kuitenkin hautautuvat helposti maastoon etenkin lumisilla keleillä ja ovat helposti potkittavissa sekä kaadettavissa maassa. Tämä on erittäin suuri paloturvallisuusriski, jota halutaan ennaltaehkäistä. Ulkotuliteline on suunniteltu siihen, että ulkotulet ovat metallin päällä noin metrin korkeudessa eivätkä jää huomaamatta.

Muotoilu on yksinkertainen, mutta kaunis. Suora metallivarsi on keskeltä pyöritetty spiraaliksi ja reunoihin on hitsattu taivutetut s-koukut, jotka muodostavat sydämen mallisen kuvion. Itse ulkotuli asetetaan yläpäässä olevalle rastin muotoiselle pidikkeelle. Pintakäsittely on tehty metallille sopivalla maalilla, johon itse valitsin kimaltelevan sävyn. Oma työni on kuitenkin viettänyt jo monta vuotta ulkona lumessa, sateessa ja auringossa, joten se on valitettavasti alkanut ruostumaan ja kulumaan. Tästä huolimatta työ on edelleen kovassa käytössä vanhempieni omakotitalon pihaportin nurmikolla.


Linnunruokinta talo

Yvetski

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 24.4.2024

Teimme alakoulussa vuonna 2009 linnunruokinta talon. Talo on tehty puusta.


Pöllö

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 24.4.2024

Eräällä käsityötunnilla 2. luokalla juuri avatussa Tervasuon koulussa tuli tunnille aiheeksi virkkaus ja sain ideaksi tehdä lempi eläimeni eli pöllön. Muistan, että aluksi virkkaus oli alkuunsa aika vaikeaa, mutta se alkoi loppua kohti sujumaan todella hienosti. Muistan ilmiselvästi viellä kun vein pöllön kotiin ja sitä ihailtiin koko perheen voimin.


Löylykauha

Silja Väinölä

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 24.4.2024

Ainut kotoa löytynyt koulussa tehty käsityö, josta muistan edes vähän, on tämä perinteinen löylykauha. Muistot tehdyistä käsitöistä on melko suhmuraiset ja tapahtumat sekoittuneet, joten väitöksiin vuosista ja tapahtumista kannattaa suhtautua kriittisesti.
Olen aina tykännyt koulun käsityöstä ja erityisesti alakoulussa olin kiinnostunut puutyöstä enemmän. Muistelisin, että pakollisten käsityötuntien jälkeen sai 3. luokalla valita tekstiilityön ja teknisen välillä. Jako meni karkeasti niin, että luokkamme tytöt valitsivat tekstiilin ja pojat teknisen, joten minua sekä muutamaa muuta tyttöä kummeksuttiin, kun halusimmekin jatkaa puutöissä. Alkuun työstimme vain puuta, mutta 5. ja 6. luokilla pääsi kokeilemaan metallin muovaamista ja niiltä ajoilta valmistuikin tämä löylykauha.
Puinen kädenosa on höyläämällä ja hiomalla pyöristetty. Kädenosa käsitelty värittömällä lakalla puun suojaamiseksi. Puuosa on melko pyöreä, mutta hiomisessa on kiinnostus saattanut loppua kesken. Kauhaosa on kuparilevystä leikattu pyöreä pala, joka hakattiin pallopäävasaralla kuperaksi, koveran alustan/muotin päällä. Kauhasta ei alustan takia tullut niin syvä, mitä olisin halunnut. En muista, saiko kuparilevyä itse leikata. Löylykauhan varsi on rautatikku, jota sai vääntää kierteille halutun verran. Tikun toinen pää hakattiin tasaiseksi ja varteen porattiin apureiät, jotta kauhaosa saadaan niiteillä kiinni varteen. Metalliosissa on jonkinlainen lakka hapettumisen estämiseksi? Alakoulussani oli tila vain puutyölle, joten en osaa sanoa, miten rautaosien mahdollinen lämmittäminen onnistui.
Työn tekemisestä en juurikaan muista, mutta muistan puutyötuntien hauskan ja rennon opettajan, joka loi hyvän ilmapiirin luokkaan. Parhaiten mieleeni piirtyy muistikuvat tilasta, jossa työskentelimme. Luokka oli yksi iso tila, jossa oli 4 höyläpenkkiä luokan keskellä. Yhdellä sivulla, luokan seinustalla oli kaikki koneet, kuviosaha, pora yms. Luokan edessä sijaitsi opettajan pöytä ja pöydän vieressä kaappi, jossa kaikki työkalut olivat. Oli erityisen tarkkaa, että tavarat palautetiin omille paikoilleen oppitunnin jälkeen. Luokan perällä oli pieni huone puun pintakäsittelylle. Meno luokassa oli monesti vilkasta poikien takia ja tunnit aloitettiin muodostamalla jono luokan oven eteen.


Puinen kello 6 luokka.

Sari Suominen

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 24.4.2024

Olen oman työn puisen kellon tehnyt joko 5 tai 6-luokalla eli vuonna 1991. Kaanaan koulussa Raisiossa.
Meillä oli koulussa erikseen vanha koulurakennus, jossa tekninen luokka oli. Siellä ei ollut mitään
ilmanpuhdistinta tai imureita ja muistan vieläkin sen puupölyn, joka luokassa leijaili. Meidät jaettiin
muistaakseni kahteen osaan Tytöt ja Pojat, jolloin ensin oli toisella puolella puolivuotta tekstiilitöitä ja sen
jälkeen toisella ja päinvastoin teknistä.
Minua harmitti kellossa se, että alakulmasta lohkesi pala pois poratessa. En saanut hiottua kohtaa siistiksi
enkä muistaakseni saanut tehdä uutta työtä.
Kello toimii edelleen, mutta sekuntiviisari tippuu helposti kelloa siirtäessä. Toin kellon mökiltä, jossa sen on
20-vuotta koristanut seinää mieheni puutyössä tehdyn kalan vieressä.
Tehtävä oli todella vaikea valita minkä tuon, koska vanhempani on kaikki työni säästänyt. Olisin alun perin
halunnut tuoda kolmannella luokalla tehdyn yöpuvun, jossa oli Rilla hihat ja edessä oli pitsiä sitä tietenkään
ei mistään löytynyt. Olen saanut tehdä paljon käsitöitä koulussa, jotka ovat edelleen käytössä esimerkiksi 7-
luokalla olen tehnyt palmikko villapaidan valkoisen. 10-luokalla kapioarkun, joka edelleen toimii pöytänä ja
säilytys arkkuna. Leipälautasen aluset nekin ovat mökillä.


Strutsitaulu alikeompeluna

Sanna-Maaria Virtanen

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 24.4.2024

Strutsitaulu on tehty ala-asteella 1980-luvulla. Tarkkaan en muista, että millä luokalla työ on tehty, mutta veikkaisin 4.-6. luokkaa. Kyseessä on alikeompelu, jossa on käytetty eri värisiä tyllejä. Minulla on jonkinlainen mielikuva työn tekemisestä ja olen suunnitellut kuvan itse ja varmasti tyllien värin valinta on ollut tärkeä ja merkittävä osa työtä. Mielikuva on myös siitä, että tätä työtä on ollut kiva tehdä.
Pidin koulun käsitöistä, mutta harmittavasti niitä ei ole jäljellä. Olen jossain vaiheessa siivonnut lapsuuden kodin huoneen ja siinä yhteydessä hävittänyt kaikki työni. Tämä työ oli ainut jonka löysin.
Muistelen, että ala-asteella neuloin liivin. Sen tekeminen oli mukavaa, kun saimme vain istua ja jutella kavereiden kanssa ja samalla neuloa liiviä. Toinen minkä muistan on villasukat – niissä tosin äitini auttoi minua saamaan ne valmiiksi. Teimme myös paljon erilaisia kirjontatöitä. Yläasteella minulla oli käsitöitä vain seitsemännellä luokalla ja silloin ompelimme kauluspaidan. En valinnut käsitöitä valinnaisaineeksi, koska ajattelin, että äitini osaa opettaa minua vähintään sen verran, mitä koulussakin oppisin aiheesta.


Kalaverkossa

Artturi Tuure

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 24.4.2024

Tästä työstä muistan että se tehtiin 5-luokalla puukäsitöissä. Kalan sai itse suunnitella ja se oli tarkoitus ripustaa saunaan. Ensimmäiseksi suunniteltiin paperille millaisen kalan haluaa tehdä ja tämä minun kalani taitaa esittää jonkin sortin ahventa. Seuraavaksi sahattiin lankusta palanen jota sitten alettiin joko normaalilla sahalla tai lehtisahalla työstämään kalan muotoiseksi. Kalan silmänä toimi puuhelmi ja lopuksi kun kala oli valmis sai tehdä työn parhaan osuuden liekinheittimen avulla jolla saatiin kalaan hieman tummempaa väriä. Ilman verkkoa tämä työ ei olisi kala verkossa joten kalaverkosta sai itse taiteilla niin että se näyttäisi kun kala olisi jäänyt verkkoon kiinni.


Jakkara

Jenni Nygren

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 24.4.2024

Valmistusvuosi: 2015–2016

Ala-aste aikanani meidän käsityömme oli jaoteltu tekninen- ja tekstiilikäsityöhön. Kyseisen työn oli tarkoitus yhdistää käsityöprosesseja.

Puolet ryhmästä teki ensin kankaanvärjäyksen ja leikkasivat pehmusteen. Värjäykseen sai itse päättää tekniikan. Sai maalata kuvioita tai käyttää esimerkiksi Shibori- tekniikkaa. Värejä oli kuitenkin aika rajallinen määrä. Opettaja pesi kankaat, mutta oppilaat itse silitti työnsä.

Toinen ryhmä oli työstämässä puista jakkaraa. Jakkaralle ei ollut esimerkkityötä ja opettaja antoi aika vapaat kädet työn tekemiselle. Ainoa ohje oli että jakkara tehdään laudoista ja keskelle pitää tulla poikittainen tukipuu. Jakkara täytyi maalata mutta värivaihtoehdot olivat rajalliset.

Lopuksi puiseen jakkaraan kiinnitettiin pehmuste liimalla. Liiman kuivuttua naulattiin opettajan avustuksella kangas kiinni jakkaran istuinosaan.

Tekeminen oli itsenäistä. Oli kuitenkin kyseessä viimeinen iso työ ala-asteen käsityössä.


Käsityöpussit

Veera Prinssi

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 24.4.2024

Mummon Helli Nalkki on 1930-luvulla ommellut kuvan kuvan käsityöpussin koulun käsitöissä Oulunsalossa Pohjois-Pohjanmaalla. Pussi on ommeltu käsin ja ruutukankaan ruudutusta on käytetty hyväksi suorien saumojen saamiseksi ja huolitteluun. Pussiin on kirjottu ristipistoin ankkurinomainen kuvio, sekä laakapistoin nimikirjaimet H N.

1950- ja 1960-luvuilla Hellin lapset Paula ja Pauli Mörsky ovat koukun käsityötunneilla Helsingissä ommelleet itselleen käsityöpussit hyvin saman oloisella kaavalla. Myös nämä pussit ovat käsin ommeltuja ja huoliteltuja ja niistä löytyy kirjailut.


Virkattu laukku isoäidinneliöstä

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 24.4.2024

Yläkoulussa olen virkannut isoäidinneliöstä laukun. Hauskaa on se, että isoäidin neliöt tulevat taas ja 15 vuotta laukun virkkaamisesta teen isoäidin neliöitä uudestaan.


Tyyny

Paavo Pelkonen

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 24.4.2024

Minulta löytyi kätköistä 2 luokalla vuonna 2008 tehty tyyny. Tyynyn teosta en muista mitään, mutta äitienpäivä lahjaksi tämä on tehty. Kankaaseen on painettu kuvioita, jollain väreillä ja myös itse piirretty. Värikäs ollut mieli tuolloinkin. Värejä käytetty paljon ja mitä eriskummallisia kuvioita on painettu ja piirretty. Tämä tyyny on vieläkin meidän vanhemmilla vierashuoneen koristeena.


Simsalabim- pussi

Taikuri

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 24.4.2024

Simsalabim- pussi tehtiin alakoulun 4.luokalla. Kyseistä pussukkaa tehdään edelleen.


Koulukäsityöt

Elina Heikkinen

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 22.4.2024

Minusta käsitöiden tekeminen on ollut aina kivaa. Koulukäsitöistä muistan parhaiten alaluokkien vohvelipujotus -ruokaliinan ja käsinuken. Teimme myös mosaiikkityön, josta tuli pannunalunen. Siihen aikaan tytöt olivat tekstiilitöissä ja pojat teknisissä töissä. Ehkä yksi tyttö oli teknisissä töissä, mutta se oli aika harvinaista. Kolmannella tai neljännellä luokalla pääsimme hetkeksi teknisiin töihin ja tein tarjottimen, johon poltettiin pinta. Se oli jännittävää. Saatoin tehdä siellä myös jotain muuta. Muistan neuloneeni myös kaulahuivin aina oikein -neuleena.

5-6 -luokilla neuloimme neljäntuulen pipon ja sukat. Sukissa oli kurjoneulekuvioita. Muistan vaan sen, että jos silmukat putosi, niin opettajan luokse oli pitkä jono. Hän istui opettajanpöydän takana. Avustajia ooettajalla en muista olleen. Mutta muistan sen tunteen, kun olin neulonut hetken matkaa, kuinka hienolta oma neulos näytti. Ompelimme myös anorakin, johon sai hakea kankaat kangaskaupasta. Se oli innostavaa. Ompelin raskuun vielä kivan kangasmerkin koristeeksi.

Mummoni oli kova virkkaamaan ja, kun meillä tuli aiheeksi 6. luokalla virkkaus, innostuin kovasti. Virkkasin pitkähkön pöytäliinan puuvillaisesta paksuhkosta langasta. Muut tekivät pienen neliön, mutta olin niin innokas, että tein liinan jälkeen vielä toisenkin virkkaustyön, josta tuli tyynynpäällinen.

Yläkoulussa tein ainakin kirjoneuletumput, tyynyliinan, johon oli kirjottu omat nimikirjaimet ja lappuhaalarit. Niihin ostin hyvin värikästä ruutukangasta. Minulla on hyvin positiiviset muistot koulukäsitöistä.

Lähes kaikki käsityöni ovat löytäneet tiensä käyttöön. Sukat ja tumput ovat käytössä edelleen. Osa töistä on jäänyt koristeiksi.


Koulukäsityö

Kässäope81

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 22.4.2024

50-luvulla koulussa on Uudessakaupungissa tehty tällaisia koulukäsitöitä.


Isovanhemman käsityöt

Sauli Juslin

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 22.4.2024

Käsitöistä innostunut isovanhempani jakoi minulle muistoja koulukäsitöistään. Hän on valmistanut kyseiset työt ollessaan toisella vuosiluokalla vuonna 1946. Hän kuvaili esineitä ”arvokkaimmiksi omistamikseen esineiksi”. Hän oli valmistanut ompelukoneella ommellun nuken pussin, johon hän oli kirjonut koristeita. Hän oli myös askarrellut nuken pussin sisälle aapisen, kirjeen joulupukille sekä erilaisia kirjoja. Hän oli myös valmistanut ryijymaton koristamaan esimerkiksi pöytää, johon hän oli kirjonut erittäin huolellisesti erilaisia kuvioita. Työt ovat hänelle erittäin tärkeitä ja hän muisteli töitä lämmöllä. Käsityöt ovatkin kulkeneet pienestä pitäen hänen elämässään mukana rakkaana harrastuksena ja muistojen säilyttäjänä.


Koulukäsitöitä 50-luvulta

Kässäope81

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 22.4.2024

50-luvulla koulussa on Uudessakaupungissa tehty tällaisia koulukäsitöitä.


Nukke

Ella Kotala

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 22.4.2024

Juttelin mummini kanssa hänen koulukäsitöistään. Muistikuvia ei ollut kovinkaan paljoa, varsinkaan peruskoulun ajalta. Hän muisteli, että käsityön oppitunteja oli viikoittain. Yläluokilla tunnit olivat päivien viimeisiä ja käsityön tunneille otettiin omat eväät mukaan. Tuntien välissä pidettiin evästauko, josta on jäänyt hyviä muistoja.

Käsityötunneilla tehtiin käyttötavaraa, joista monia on edelleen tallessa. Kaikki oppilaat tekivät tunneilla samanlaista työtä, yleensä mallista. Pääosa käsitöistä oli tekstiilityötä, mutta mummini muisteli päässeen yläluokilla kokeilemaan myös vähän puutöitä.

Mieleen koulukäsityön töistä alaluokilta oli jäänyt esimerkiksi pallon ja sille sopivan pussin virkkaaminen sekä pyöreä pannulappu. Pannulappu oli tuntunut erityiseltä sen hienon muodon vuoksi. Pannulapussa oli käytetty kahta eri ruskean sävyistä lankaa, jotka muodostivat kierrekuvion. Reunoille tehtiin koristeeksi pitsiä ja viimeisenä vaiheena oli ripustuslenkin teko.

Myöhemmin koulussa oli tehty liinakankaasta housut ja paita. Molempiin virkattiin koristeita, housuissa lahkeisiin ja paidassa hihansuihin sekä vyötärölle. Myös yöpaita tehtiin jossain vaiheessa. Erilaiset merkkaukset olivat myös hyvin tyypillisiä koulukäsitöitä ja niitä tehtiin runsaasti. Lukunuttu oli myös eräs työ, mikä oli jäänyt hyvin mieleen, neulominen oli aloitettu toisesta hihasta.

Parhaiten mieleen oli jäänyt itse tehty nukke. Alkuperäistä päätä ei ollut enää tallella, vaan se oli vaihdettu myöhemmin uuteen. Nukelle ommeltiin kaikki vaatteet itse.

Käsitöistä oli jäänyt paljon mukavia muistoja, vaikka varsinaisista töistä ei hänen mukaansa paljoa enää muistanutkaan. Käsityön numero oli kuitenkin jäänyt tarkasti mieleen, se oli 9. Koulussa opittuja taitoja oli käytetty myöhemmin kotona ja varsinkin ompelua oli tullut jatkettua. Näin jälkikäteen muistoja pohtiessa tuli myös mietittyä, miten vaativatkin käsityöt niin pieneltä onnistuivatkaan.


Rantatuoli

Annu Laurila

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 22.4.2024

Alakoulun viimeisellä luokalla koko vuosiluokka valmisti itselleen rantatuolit, joissa loikoilla kesälomalla. Rantatuolin valmistaminen oli mukava ja odotettu käsityö, koska se tuntui perinteeltä. Tuoli oli kokoontaitettava ja siihen valmistettiin myös kantokassi, jota käytettiin tuolin selkänojana.


Ristipistotyöni

Hanna Laaksonen

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 22.4.2024

Vuonna 1993 5-luokalla Seikowin ala-asteella Uudessakaupungissa tekemäni ristipistotyö.
Muistan, että ristipistoa oli todella kiva tehdä, ja olin ylpeä siitä, kun se onnistui niin hyvin ja onnistuin valitsemaan kivan aiheen.
Kävin liikkeessä kehystyttämässä työn ja annoin sen äitienpäivälahjaksi äidilleni ja myös äiti piti siitä tosi paljon.


Makea pussukka

Sofia Väisänen

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 22.4.2024

Ala-asteella keräsimme yhdessä luokan kanssa karkkikääreitä käsityöprojektia varten. Kun tarpeeksi kääreitä oli kerätty, jokainen sai valita mieleisensä, joista valmistettiin omat pussukat. Mieleisten papereiden valitseminen oli tietysti kaikkein vaikein tehtävä. Valitsin lopulta kauniit vaaleanpunaiset Geisha-kääreet sekä toinen, pienempi pussukka sai ulkoasukseen värikkäät kettukarkkien paperit. Karkkikääreet laitettiin kontaktimuovin avulla järjestykseen, jonka jälkeen ne ommeltiin kiinni kankaaseen. Näistä valmistui jokaiselle omat makeat pussukat.


Kirjonta työ

Jansku

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 22.4.2024

Famu tekemä koulukäsityö 60-luvun alkupuolelta. Kyseessä pieni pöytäliina. Hän muisteli tehneensä yllä olevan työnsä yläkouluikäisenä koulussa. Tarkan tekniikan nimeä ei tiennyt, mutta googlailut osoittivat sen olevan ehkä Hardanger-kirjonta. Hardanger-kirjonta on lähtöisin Norjasta ja sitä on harjoitettu samantyyppisen jo 1700-luvulta lähtien.


Majakkasaari vuodelta 2009

Sauli Juslin

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 22.4.2024

Löysin lapsuudenkotini varaston perältä vanhan koulukäsityön, joka muistutti majakkasaarta. Kyseinen työ oli valmistettu omien muisteloideni mukaan vuonna 2009 ollessani neljännellä luokalla. Koulumme oli pieni kyläkoulu eräässä Turun saariston kunnassa, josta uskon myös opettajan ammentaneen aihetta kyseiselle käsityölle oman kotipaikan kulttuurintuntemukseen vedoten. Majakka maalattiin myös kotipaikkakunnalleni tutun majakan väreillä. Kyseinen koulu teki joka kolmas kevät retken kyseiselle saarelle, jossa majakka sijaitsi.

Monimateriaaliseen työhön on käytetty esimerkiksi luonnonmateriaaleja, kuten kiviä, oksia ja kaisloja luomaan autenttisempaa tunnelmaa saaren rannoille. Saaren majakka on tehty tyhjästä taloispaperirullasta ja majakan päälle on myös asennettu pieni valo. Saaren rannoille on myös rakennettu ohuesta puumateriaalista rakennus ja kiinnitetty kuumaliimalla saareen. Saaren pohja on valmistettu sanomalehti-liisteri kerroksista.


Ossi-kani Pikkumetsän aapisesta

Ella Kotala

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 22.4.2024

Kani on valmistettu huopakankaasta, ommeltu reunoilta edestakaisilla etupistoilla ja täytetty vanulla. Lisäksi hahmolle sai suunnitella valitsemiaan vaatteita. Hahmon kasvoihin käytettiin nappeja ja valitsin lisäksi tehdä suun ommellen.

Muistan, että tätä käsityötä aloittaessa saimme valita kahdesta eri vaihtoehdosta, kumman tekisimme. Vaihtoehtoina olevat hahmot seikkailivat luokassamme käytössä olevassa Pikkumetsän aapisessa. Valitsemani hahmo oli Ossi-kani, toinen vaihtoehto olisi ollut Ansa-orava.

Käsityötunneilla ompelimme pitkään, tai ainakin muistoissani se tuntui pitkältä ajalta. Ompelemiseen meni aikaa useampi tunti ja eteneminen tuntui hitaalta. Olin kuitenkin suhteellisen tarkka ja tein työni huolellisesti, muistan kuitenkin tilanteita, joissa turhautuminen tuli esiin ja kiirehdin työtä valmiiksi, lähinnä silloin, kun joku muu oli valmis jo ennen minua.

Vaatteiden ja asusteiden tekeminen oli mielestäni paras vaihe ja tein niitä vielä kotona lisää. Osa oppilaista ehti tehdä hahmolleen enemmän vaatteita kuin toiset, eivätkä kaikki päässeet vaatteiden tekoon asti. Jokainen sai kuitenkin hahmon valmiiksi.

Hahmoja ei kuitenkaan viety heti kotiin, vaan ne jäivät luokkamme ikkunalaudalle, niin kuin muutkin käsityöt mitä teimme. Luokkahuone oli niiden ansiosta hyvinkin kotoisa ja muistan edelleen osan esillä olleista töistä, jotka eivät kuitenkaan ole tänä päivänä tallessa.

Hahmojen valmistuttua opettajamme on ottanut luokastamme kuvan, jossa pitelemme tekemiämme hahmoja. Olen myös piirtänyt ja kirjoittanut käsityöpupusta ensimmäisen luokan syyslukukauden itsearvioinnin kohtaan, jossa on saanut piirtää tai kirjoittaa kuluneesta syksystä erityisesti mieleen jäänyt asia.


Virkattu avaimenperä

Laura Ojalehto

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 22.4.2024

Omaa vanhaa käsityötä oli todella vaikea löytää, ja vastaan tulikin vain joitain kuvataiteen tunneilla tehtyjä töitä, joita äitini on onnistunut tietämättäni säilyttämään. Olen itse ollut kovin kriittinen omia käsitöitäni kohtaan nuorempana ja suurin osa töistäkin on löytänyt tiensä ennen pitkää roskakoriin. Lopulta kuitenkin joulukoristelaatikosta löytyi tekemäni virkattu avaimenperä.

Luulen, että virkkaustyö on valmistunut vuonna 2011, minun ollessa kolmannella luokalla. Hämärästi muistan, että työn teko lähti liikkeelle suljetun muodon virkkaamisesta, jonka valmistuttua, sai suunnitella jonkin hahmon tuohon virkattuun muotoon. Muistan, että hahmon stailaamiseen sai käyttää melkein mitä tahansa materiaaleja, ja omassa hahmossani onkin hyödynnetty huopakangasta ja lankaa. Työ viimeisteltiin tekemällä siihen ketjusilmukkalenkki, johon pujotettiin avainrengas.

Näin jälkikäteen harmittaa, että olen niin ahkerasti heittänyt omia käsitöitäni pois, koska olisi mukava nähdä ja vertailla vanhoja käsitöitäni uusiin. Tässä virkkaustyössä näen vahvasti oman kehitykseni tuolta kolmasluokalta nykypäivään sekä työ tuo mieleen lämpimiä muistoja ala-aste ajoilta. Haluaisin myös erityisesti nähdä omia neuletöitä, joita olen ala- ja yläasteella tehnyt, koska neulominen on ollut minulle yksi hankalimmista tekniikoista opetella. Nykyään neulominen kuuluu lempiharrastuksiini ja vapaat illat vierähtävätkin aina sukkapuikot kädessä.

Muita käsitöitä, joita muistan alakoulussa tehneeni ovat muun muassa käsinukke huopakankaasta, collegehousut, puinen kynäteline ja karkkipapereista ommeltu pussukka. Omat käsityöni ala- ja yläasteella ovat selkeästi painottuneet enemmän pehmeisiin materiaaleihin, kun esimerkiksi puukäsitöitä muistan tehneeni vain yhden jakson verran toisella luokalla.

Käsityöt ovat olleet yksi lempiaineistani varsinkin alakoulussa, koska tunneilla on saanut käyttää omaa esteettistä suunnittelukykyä sekä tuntien ilmapiiri oli aina rento ja hauska. Käsityötunnit olivat monesti viikkoni kohokohta.


Tyyny

Olivia Puumalainen

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 22.4.2024

Olen tehnyt 7. luokalla tyynyn. Muistan olleeni tyynyyn todella tyytyväinen, sillä saumat onnistuivat hyvin ja työnjälki on siistiä. Tyyny on kuitenkin hyvin pieni (15x15cm), joten pohdin kovasti tyynyn käyttötarkoitusta.


Neulotut tumput

Venla Ryyppä

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 22.4.2024

Neulotut tumput olen tehnyt alakoulussa, kuudennen luokan käsitöissä vuonna 2014. Meidän koulussamme 1.–4. luokilla kaikki olivat molemmissa käsitöissä ja 5.–6. luokille sai valita joko tekstiili tai teknisen työn. Itse valitsin tekstiilin lähinnä sen takia että en pitänyt oikein teknisen työn opettajasta.

Työ tehtiin neulomalla suljettua neuletta ja lopuksi kirjailtiin kuviot ranteeseen. Muistan työn olleen itselleni melko helppoa ja taisinkin toimia myös apuopettajana luokkakavereilleni, joilla ei neulominen niin hyvin sujunut.

Muistan työstä ja käsityötunneista sen, että oli mukava aina tehdä ja mennä. Itselleni juuri neulominen on aina ollut mielekästä ja melko helppoa, ja meillä oli myös taitava opettaja. Muistan että töiden teon lomassa oli kiva jutella kavereiden kanssa ja joskus taidettiin kertailla kokeisiin.


Vohvelikankainen tonttulakki

Jansku

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 22.4.2024

Vohvelikankaasta valmistettu tonttulakki. Tonttulakki on valmistettu kolmannella luokalla Lohjan alueella (2009). Vohvelikirjonnan on saanut itse suunnitella ja olenkin valinnut siihen kauniita sydämiä. Kun kirjonta saatiin valmiiksi, ommeltiin lakki vielä itse ompelukoneella kasaan. Tonttulakkeja käytettiin sitten joulujuhlaesityksessä, jossa esitimme jonkinlaisen tonttuesityksen.


Isoäidin koulukäsityö

Olivia Puumalainen

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 22.4.2024

Isoäitini on aloittanut koulunkäynnin 1960-luvulla Pohjois-Karjalassa. Hän muistelee, että paljon on kirjailtu vohvelikankaaseen sekä tehty itselle vaatteita. Mummoni muistaa tehneensä yöpaidan ja hänen opettajansa mielestä yöpaidan kaula-aukko oli liian pieni ja opettaja itse leikkasi sen isommaksi. Siitä tuli kuitenkin niin iso, että paita tipahti mummoni harteilta alas.


Kirkkaan vihreästä neulemyssystä käsityöinto alkoi

Hannis

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 18.3.2024

Ensimmäinen käsityömuistoni liittyy toisella luokalla (8 v) ollessani neulottuun kirkkaan vihreään myssyyn. Myssy neulottiin aina-oikein-pintaneuloksena suorakaiteen muotoon. Sitten virkattiin saumat ja myssy oli valmis käyttöön. Tykästyin myös neulepuikkoihin, joissa oli jokin figuuri päissä.

Neulominen on jäänyt rakkaaksi harrastukseksi läpi elämäni.

Kansakoulun neljännellä luokalla teimme valmiiksi määrämittoihin sahatuista puutavaroista puunkantotelineen. Johtajaopettaja oli näiden tuntien opettaja. Tunnit olivat vain tytöille. Pojilla oli varmaan pehmeitä käsitöitä.
Opettaja teki malliksi erään luokkakaverin puunkantotelineen melkein valmiiksi. Vähän minua harmitti, ettei mallikappale osunut minun puutavarakasaani, sillä puutyöt eivät olleet ”minun makuuni” -käsitöitä. Sain toki oman puutyöni valmiiksi hyvässä ohjauksessa.

Käsityötunnilla yhteiskoulussa ommeltiin esiliina, suutarinessu-mallisena, kolmannella luokalla (nykyään yläkoulun 7.). Se tulisi tarpeellisten käyttöön, kun kotitaloustunnit alkaisivat seuraavana vuonna.

Essu jäi kuitenkin kotikäyttöön. Muutimme toiselle paikkakunnalle. Koulu oli kunnallinen. Kaikki varusteet, myös suojaessut, saatiin koulusta.

Essu ovat käyttäneet omat pojat, myös lapsenlapset ovat essua käyttäneet. Olen heille näyttänyt, miten hyvin olen 13 -vuotiaana ommellut käsin essua kiertäneet vinonauhan. Pistot ovat tasapituisia ja tiheitä.

Pidin koulun käsityötunneista. Osallistuin myös valinnaisiin käsityötunteihin. Siellä ompelimme mm. paitapuseron ja puolihameen. Hameen kangas oli villaa, sininen pohja, ja mustia viivoja ruudukkona. Kaikki kankaat piti hankkia itse. Näistä vaatteista tuli mieluisia käyttövaatteita.

Kiitos hyville opettajille ohjauksesta ja hyvistä vinkeistä!


Patalapusta pipo – ja päinvastoin

Reijo Honkonen

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 5.10.2022

Siihen aikaan oli vielä tyttöjen ja poikien käsityöt. Me pojatkin osallistuimme tyttöjen käsitöihin. Muistan, miten yritin virkata keskeltä sinistä ja reunoilta oranssia patalappua, ja miten opettaja tämän tästä sitä purki, kun oli tullut liian tiukkaa tai löysää. Niin oli patalapppuni kupera, että opettaja sanoi, että älä nyt veikkonen hoppuile, pipo tehdään vasta kevätlukukaudella, nyt pitäisi saada patalappu valmiiksi.

Poikien käsitöissä tekemäni lääkekaappi on vieläkin lapsuudenkotini seinällä – tosin autotallissa. Olen sen saumoja silloin tällöin silmäillyt.

En ole kätteni töistä erityisen ylpeä. Olen tullut vuosien myötä siihen tulokseen, että olen parempi purkuhommissa.


Ompelukonekammo

KJ

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 3.10.2022

En päässyt koskaan sinuiksi ompelukoneen kanssa. Vihasin sitä yli kaiken ja yläasteella onneksi pystyin sumplimaan niin, etten joutunut kauheasti käyttämään koneita. Koulun ompelukoneet olivat vanhoja ja kammoni ehkä johtui siitä, että en koskaan oikein oppinut langoittamaan konetta ja aina ommellessa tuli jokin ongelma ja jouduin purkamaan. Ja oli kauhea stressi, että saisin ompelutyöt tehtyä koulun käsityötuntien puitteissa kun kotona ei ollut mahdollista ommella. Sen sijaan tykkäsin kutomisesta (neulomisesta) kun sitä pystyi tekemään kotonakin. Tosin se oli kyllä äitini, joka teki neuletyöni lopulta valmiiksi.

Käsityöt jäivät yläasteen jälkeen. Nyt parin kolmen vuoden ajan olen taas kutonut, tehnyt makrameetöitä ja käynyt useamman käsityötekniikan lyhytkurssilla. Tänä syksynä uskaltauduin kansalaisopiston ompelukonekurssille ja lisäksi saumurikurssille kun haluaisin oppia tekemään vaatteita lapselleni. Nyt aikuisena on aivan eri asenne kun ei ole paineita osata eikä kukaan arvostele töitäni. Kunpa olisi kouluaikanakin jotenkin osannut ajatella, että opiskelee itseä varten, koska hyvien numeroiden tavoittelu vei ilon niin käsitöistä kuin monesta muustakin kouluaineesta. Tällä hetkellä harkitsen jopa lähteväni opiskelemaan käsityöalalta uuden ammatin itselleni.

(ala-asteen kävin 90-luvun lopulla ja yläasteen 2000-luvun alussa)


vasenkätisen kokemuksia

Sisko Kilpeläinen

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 27.3.2022

Olen vanha. Alakoulusta ja luokilta 3-4 ei jäänyt muistoja. Ilmeisesti oli sota-aika tai sen jälkeinen, joten ei ollut mistä tehdä. Oppikoulussa minulla oli käsityöt vapaaehtoisena aineena. Opettajan suhtautuminen oli ”voi luoja, miten tuo lapsi” , minkä jälkeen hän poistui. Olen siis itseoppinut. Näin jälkeenpäin olen ajaellut sen auttaneen selviämään itse kaikesta muustakin. Vasta yli 80-kymppisenä opin tekemään isoäidinneliöitä. Valmistin jopa 3 tilkkutäkkiä suvulle. Aikaisemmin pitsinvirkkaus ei onnistunut. Ohjeiden seuraaminen oli ylivoimaisen vaikeaa. Tähän mennessä olen kutonut sukkia, pipoja ja puseroita suvulleni tai pitäisikö puhua jälkeläisistä. Olen todennut luovani silmukat vasenkätisesti, kudon oikeakätisesti. Ohjeiden lukeminen onnistuu. Tänä vuonna käsiini osui kirjastossa Maria Laihon kirja vasenkätisille. Totesin asian olevan ongelmainen muillekin. Miksi opettajat edelleen syrjivät? Harmittelen, etten ole aikaisemmin pitänyt vasenkätisten puolia. Olin yli 20 vuotta, kunnes tajusin ompelukoneen vaativan oikeakätisyyttä. Kaikenlaista pientä ovat vuodet opettaneet.


Peukalovamma ja puikkojen koko

Orkenoid

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 9.1.2022

Muistan paljon enemmän teknisistä töistä kuin tekstiilikäsitöistä, vaikka teknisiä töitä minulla oli muistaakseni vain yhtenä vuotena, tekstiilitöitä vuosikausia (näin tytöillä tuolloin useimmiten). Tämä saattaa johtua siitä että isoäitini oli ahkera käsitöiden tekijä ja ompelija, ja ehkä hän oli esitellyt ja opettanutkin useimmat tekotavat jo ennenkuin törmäsin niihin koulussa. Muistan ompelukone ajokortin ajamisen (osasin käyttää omplelukonetta jo ennestään), ja ihmettelen että koulun käsityönopettajat eivät (eikä isoäitini) osanneet tehdä mitään sille että neulomiskäsialani oli ruman löysää, ja kaikista tekeleistä tuli käyttökelvottomia. Ilmeisesti yhtenäiskulttuuri oli 1980-luvulla niin voimissaan, että kukaan ei hoksannut neuvoa että minun pitäisi käyttää 1-1,5 numeroa pienempiä puikkoja kuin ohjeissa oli, tämän kun hoksasin lopulta aikuisena neulomisesta tuli mielekästä.

Teknisestä käsitystä keskeisin muisto on se että leikkasin peukalon päästä höylällä siivun pois höylätessäni laudan päätä sellaisessa suorakulmassa.
Opettaja pyysi pojat ympärilleni näytöspiiriin katsomaan mitä tapahtui , minua pyörytti. Opettaja hoiti haavan itse, kävin sitä näyttämässä hänelle päivittäin seuraavien viikkojen aikana. Jälkeenpäin jollekin jolle olen tätä kertonut on tullut mieleen halusiko opettaja välttää mahdollisia seuraamuksia, mutta itselleni tuli että hän piti minusta huolta ja näki että ellei haava tulehdu, se ei vaadi lääkäriä. Ajatkin olivat vastuukysymyksiin suhtautumisen kannalta erilaiset kuin nyt. Työn alla ollut pikkukirjahylly jäi sellaiseksi, että pystylautojen päät olivat vinot ja karheat, höyläämistä en jatkanut. Hylly oli kuitenkin monia vuosia käytössä huoneessani. Vasemman peukalon päässä näkyy edelleen pieni jälki tapahtumasta. Muiatn myös että minusta oli uhkaavia tilanteita ilmassa kun loppukäsittelimme jonkun puutyön pintaa kaasuliekillä.


Pujotellen pyyhe

Paula Äimälä

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 6.1.2022

Kokemäen pitäjän Peipohjan kansakoulun alkuopetuksessa tehtiin 1960-luvulle tyypillisesti vohvelikankaasta pujottelutyö. Opettajamme Hilkka Rauhio oli etukäteen ommellut leikkaamiinsa kirkkaan oranssisiin kankaisiin päärmeet ja ripustinnauhan, joten kangas tuntui jo valmiiksi oikealta käsipyyhkeeltä. Käsityötunneilla opeteltiin ensin laittamaan puuvillalanka kanavaneulan silmään. Alkuun oli pujotellessa vaikea ”jarruttaa” ajoissa niin, ettei lanka sujahtanut kankaasta irti. Ensimmäiset rivit pujoteltiin suoraa, aina pyyhkeen molempiin päihin samalle kohdalle. Opeteltiin laskemaan kankaan ruutuja. Kun lanka oli saatu pujoteltua, se piti päätellä sukeltamalla päärmeeseen. Tietyn määrän suoria tehtyään sai kokeilla erilaisia pujotteluja, ”sahanterää” ja ”muurinharjaa”. Jonkin ajan kuluttua opettaja neuvoi aloittamaan uuden pujottamalla langan päärmeen kautta, tällöin ei tarvinnut myöhemmin päätellä aloituslankoja.
Selvimmin muistan pyyhkeeseen viimeiseksi ompelemani hapsut. Olisin niin halunnut saada työn valmiiksi, ja sitten opettaja vielä neuvoi tekemään ne hapsut lyhyistä jämälangoista, ja nekin vielä tarkasti eri värisiä lankoja vuorotellen ja symmetrisesti.
Valmiit työt laitettiin nupineuloilla luokan ulkopuolella olevalle korkkitaululle näkyville muutamaksi viikoksi. Itse hoksasin olleeni varsin taitava kyseisessä työssä vasta, kun pikkuveljeni kaksi vuotta myöhemmin saman opettajan opetuksessa ei saanut lainkaan yhtä monta lankaa pujoteltua kuin minä aikoinaan.


Pykäpistoparsima

Pirkko Leino

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 13.12.2021

Eniten olen elämässäni iloinnut yhdestä käsityötunnilla oppimastani taidosta, jolle on vuosikymmenten aikana totisesti ollut käyttöä. Se on PYKÄPISTOPARSIMA, joka tuntuu olevan viers kaikille. Ottakaapa koulun kässätunneille taas sen opettaminen, niin saadaan paljon säästöä aikaan, kun villasukkien reiät tulevat parsituiksi näppärästi ja siistiti.


Pellehousut

Milena Komulainen

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 13.12.2021

Yläasteen käsityötunnilla teimme itsellemme vaatteita, ja minä päätin tehdä pellehousut, joissa oli eriväriset lahkeet -ja molemmissa lahkeissa kellohelmainen hame polven kohdalla. Kysyin opettajalta, kannattaisiko minun tehdä yksi vai kaksi taskua housuihini. Opettaja sanoi: ”Sinun temperamenttisi tuntien, tee vain yksi.”

Eipä niitä housuja juuri tullut käytettyä, mutta oli vapauttavaa suunnitella oman mielensä mukaan.


Kiusasiko opettaja

Marjatta Jokela

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 16.11.2021

Tämä tapahtui 1960-luvulla eteläsuomalaisessa pikkukaupungissa silloisessa keskikoulussa. Opettaja antoi tehtäväksi napinläven ompelun, tietysti käsin tuohon aikaan. Se piti ommella kotona seuraavaksi viikoksi. En ollut innostunut käsitöistä ja tekeleeni olivat yleensä kehnoja. Opettaja selkeästi ei pitänyt minusta enkä kyllä minäkään opettajasta. Vieressäni istui tyttö joka oli näppärä käsitöissä ja opettaja huomautti joka tunti useaan kertaan ”ottaisit tuosta Marjasta mallia”. Kotona ahersin sen napinläven valmiiksi ja kun vein sen näytille opettaja kysyi ”miten sait äitisi tämän tekemään?” Sanoin tehneeni sen itse kuten olinkin jolloin opettaja käski minun hävetä valehtelemista. Kolmannella luokalla käsityö oli valinnaisaine ja kyseinen opettaja sanoi minulle toisen luokan keväällä ”jos lupaat ettet tule enää ensi vuonna käsityöhön saat seiskan, muuten viitosen”. Sanoin etten missään tapauksessa tule. Sain sitten sen seiskan.

Vuosien päästä anoppini innosti minut virkkaamaan. Virkkasin tyttärelleni väljän liivin aika monimutkaisella kuviolla. Hän käytti sitä koulussa ja sama käsityönopettaja oli hänelläkin opettajana. Tyttäreni kertoi opettajan kyselleen onko äitisi käsityöalan ihmisiä koska harvoin nykyään näkee näin taidokasta työtä.

Sittemmin aikuisena kävin iltalukion samassa koulussa. Koulutoveristani Marjasta oli tullut opettaja samaan kouluun mitä muinoin kävimme ja Marja sekä tämä käsityönopettaja lähettivät minulle onnittelut tyttäreni mukana ylioppilastutkinnon johdosta. Marja kyllä tiesi kuka olin, epäilen kuitenkin ettei kyseinen opettaja tiennyt. Inhosin käsitöitä vuosikausia koulun jälkeen, enää en inhoa, mutta nyt 73-vuotiaana en vaan viitsi tehdä mitään sen suuntaista.


Pieleen menny patalappu

Tinttu Hiltunen

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 16.11.2021

Kansakoulussa joskus 1960-luvulla alotin tekemhän minun ihka ensimmäistä patalappua. Muistaakseni se piti kutoa eikä virkata. Voi sitä äherrystä ja hikisten sormien aherrusta ja vertailua, miten toiset onnistuu. Onneksi työn sai viiä kottiin. Siellähän pelastava enkeli, rakas äitini, autto patalapun teossa ja siitä tuli ihan keleponen. Hukhan son jo menny. Väriltään oli sini-punaraitanen. Muistan, ko siitä olis pitäny tulla tietty neliönmallinen, nii mie sain siitä kitaran mallisen; ohuen keskeltä ja leveämmät ylä- ja alaosat.
Olin Sodankylän kansakoulussa Kitisenrannalla.


Parsintatyö näyttelyyn

Pirkko Råman

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 12.11.2021

Äitini säilytti paljon omia hienoja töitään, syystäkin. Olin yllättynyt, kun hänen jäämistöstään löytyi yksi koulukäsityöni, ristikkoparsinta. Oli siellä toki se vauvanvaate -settikin ja valkoinen esiliina, jonka rintamuksessa oli reikäommelta.
Ne työt eivät juuri innostaneet tekoaikaan tai myöhemminkään.

Se parsintanäyte oli varmaan äidille tärkeä, hän kun aikoinaan teki ns. taideparsintatöitä ja korjasi mm. tupakalla poltettuja reikiä miesten puvuista.
Näytettä tai koetta varten oli ensin neulottu pieni suikale, johon aukaistuun reikään sitten se parsintanäyte tehtiin. Tämä työ oli ilmeisesti ollut jossain näyttelyssä, koska etupuolelle olin kirjoittanut kaunokirjoituksella ”Ristikkoparsima”, taakse nimeni ja luokan, IV A. Langat olivat mitä koulusta tai kenties kotoa sattui löytymään: pohja turkooosiin vivahtavaa ja itse parsinta viininpunaista lankaa. Aika moderni väriyhdistelmä itse asiassa!

Olisikohan ollut niin, että jokaiselta piti saada jokin työ näyttelyyn ja tämä oli minulta sopivin..

Otin kuvan työstä, joka sittemmin on joutunut hukkaan.


Ruosteenruskeat villasukat

Marja Tarvainen

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 10.11.2021

Yksinkertainen virkkaaminen ei tuottanut minulle ala-asteella vaikeuksia, mutta siihen se sitten jäikin, pitkään virkattujen silmukoiden rivistöön. Muistan, miten eräänä keväänä jäin opettajan kanssa kahdestaan tyhjään luokkahuoneeseen pujottamaan kuminauhaa hakaneulan avulla hameen vyötäröön. Tummansinisen, vaaleakukkaisen tönkköä puuvillakangasta olevan hameen olin saanut ommeltua koneella, mutta kuminauhan kiinnittäminen osoittautui ylivoimaiseksi. Opettaja sen kai lopulta teki.

Se taisi olla sama kevät, kun kotona itku kurkussa sanoin, että en halua syksyllä enää tyttöjen käsitöihin, vaan puutöihin. Kuminauhan pujottamisen hankaluus oli ollut viimeinen tikki. Koulusta oli annettu kaikille oppilaille lappu, jossa valinnanmahdollisuus annettiin.
Syksyllä aloitin puutyöt ainoana tyttönä. Siellä sain valmiiksi monta tuotosta: pienen leipälapion, seinälle kiinnitettävän kynttelikön, puukelkan, kukkatelineen, kynätelineen ja vappukepin. Tyttöjen käsitöistä en saanut vastaavaa määrää tuotteita valmiiksi koko peruskoulun aikana.

Olin puutöissä yhden vuoden ja palasin rättitöihin. Siellä piti tehdä lapaset ja villasukat, kaiketi siksi, että ne oli kirjattu opetussuunnitelmaan ja koska niin oli tehty aina ennenkin.
Muistan, että lanka oli rumaa ruosteenruskeaa. Sukan varsi luonnistui joten kuten, mutta kantapää meni sijoiltaan. Kotona vaikeroin sukkien kutomista. Äitini tarttui kutimeen ja teki toisen sukista loppuun. Muistan sanoneeni äidille, että yrittäisi tehdä vähän huonompaa jälkeä, ettei toinen sukka erottuisi niin räikeästi toisesta, minun tekeleestäni. Niinköhän opettaja oikeasti uskoi, että olin kutonut molemmat sukat.
Sukkia olen käyttänyt ehkä yhden kerran. Kun ne olivat jaloissani, liukastuin lakatulla puulattialla ja kaaduin. Se tuntui sukkien kostolta. Olivatkohan ne edes villaa?
Lapasten kutomisesta minulla on vain hämäriä muistikuvia. En tainnut ikinä saada niitä valmiiksi, ainakaan en ole nähnyt niitä missään.

Käsityönumeroni oli aina 7. Olen ihmetellyt sitä, koska tekeleeni eivät olleet seitsemän arvoisia. Ehkä opettajat eivät kehdanneet antaa tytölle huonompaa numeroa. Minun tapauksessani käsityötaidot eivät ole periytyneet. Äitini on ommellut, kutonut ja virkannut paljon. Jos paidastani nyt tippuu nappi, vien sen äidille uudelleen kiinnitettäväksi.


Vasenkätinen muistelee

Vasuri

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 9.11.2021

Kävin koulua pienessä kyläkoulussa 60-luvun lopulla. Opettajapariskunnan vaimo toimi alaluokkien opettajan, samoin tyttöjen käsityön opettajana. Koska olin vasenkätinen, minulle ei opetettu käsitöitä vaan joudun istumaan kädet pulpetilla sillä aikaa kun muut tekivät käsitöitä.
Kuudennella luokalla sain vihdon ommella koneella itselleni hameen. Se ei ostunut mistään kohdin, ja opettaja sanoi, että minulla ja luokkakaverillani on niin notko selkä, ettei sitä saa millään istuvaksi. Äitini ompeli sitten siitä sohvatyynyn.
Kun vaihdon koulua seitsemännelle luokalle, opettajakseni tuli ihana vasenkätinen Kaarin, joka ilmoitti iloisesti, että nyt me ryhdytäänkin yhdessä tekemään käsitöitä. Muistan, että neuloin ensimmäisenä käsityönäni valkoisen puseron, johon tuli palmikoita eteen. Ei siis mikään patalappu!
Teen edelleen paljon käsitöitä, ja haluan oppia kaikkia mahdollisia tekniikoita. Opettaja ei siis saanut minua inhoamaan käsillä tekemistä vaikka kovasti yritti.


Käsitöitä voi opettaa monin tavoin

Outo Lintu

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 9.11.2021

Monelle on jäänyt traumoja siitä miten käsityötunneilla on mollattu kun tekele ei ole yltänyt opettajan toivomalle tasolle tai edes luokkatoverien tasolle. Ja käsityöthän ovat taito, niissäkin lapset ovat jo ekalla luokalla eritasoisia. Lahjakkuutta voi olla erilaisia määriä, mutta niin voi olla harjaannustakin. Toisten vanhemmilla on ollut varaa ja halua ostaa lapsilleen lankoja, liituja, kangasta tai askartelutarvikkeita, toisten kotona ei. Käsityöilon turmio piilee juurikin siinä, että koko luokan pitäisi tehdä jokin sama työ.

Tälläistä oli meilläkin käsityöt. Ne jotka olivat kotona tehneet ja kokeilleet jo paljon tylsistyivät kun joutuivat ”harjoittelemaan” ketjusilmukoiden virkkausta. Itsekin näitä. Tylsistyin kun piti junnata samoissa perusjutuissa, samaan aikaan kun ne perusjututkin olivat monelle hankalia.

Viidennellä meille tuli uusi käsityönopettaja, nuori vastavalmistunut ihminen. Hänen filosofiansa oli, että jokainen valitsi itse työnsä, mutta piti kokeilla erilaisia, tehdä yksi ommellen, yksi neuloen jne. Se sai monet innostumaan ja koulukäsityöt tuntumaan innostavilta luovuuden hetkiltä. Ne, jotka halusivat tehdä vähän monimutkaisempaa saivat valita haastavampia töitä. Ne joita isommat haasteet pelottivat saattoivat valita yksinkertaisempia, opetella perusasioita. Eikä ollut pakko tehdä sitä samaa neulepehmolelua jos se ei kiinnostanut vaan sai neuloa itselleen vaikka sormikkaat jos se tuntui mukavammalta. Jotain neuvonta-asioita voitiin silti käydä yhdessä läpi, vaikka sitä miten kavennetaan neuloessa, mutta oli silti mahdollista saada aikaan työ josta piti edes vähän, sen ainaisen pakkopullan sijaan. No, yläasteella sitten jouduin palaamaan taas vanhaan systeemiin jossa työt saneltiin opettajan toimesta, mutta uskon että ne hetket kun omiin tekemisiin sai vaikuttaa jättivät meille kaikille fiiliksen siitä että ihan sama mikä taitotaso on, käsin tehden voi olla kivaa.


Olen siirtänyt tätä paitaa 40 vuotta kaapista toiseen

Dahmar Setälä

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 26.5.2021

Olen siirtänyt [vuonna 1999] tätä paitaa 40 vuotta kaapista toiseen. En ole sitä käyttänyt. Se on tehty Lahden yksityisen tyttölyseon käsityötunnilla. Viehättävä opettaja luki tnnin aikana meille Sakari Pälsin Fallesmannin Arvon seikkailuja. Muistan, että olisin tahtonut paidan rinnukseen risti-sydän-ankkurin, joka ei opettajan mielestä paitaan ollut sopiva


Kansakoulun kolmannella luokalla 40-luvulla

Kaarina 64 v.

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 25.5.2021

Kansakoulun kolmannella luokalla 40-luvulla kudoin lapaset harmaasta villalangasta. Neuleesta tuli niin tiukkaa, että lapaset olivat liian jäykät käytettäväksi. Käsityönumeroksi tuli 5. Kun toin lapaset kotiin, äiti purki ne ja neuloi langasta jotain käyttökelpoista. Elettiinhän sodanjälkeistä aikaa, jolloin kaikista tarvikkeista oli pulaa.


Käsityö opettajani nimi oli Tipu

Muistoksi nykypolville äiti mallia 1939.

Kirjoitus lisätty tälle sivustolle 25.5.2021

Käsityö opettajani nimi oli Tipu, siis lempi nimi. Kolmannella luokalla tehtiin itse nuket, massapäät oli nukella. Kaikki vaatteet tehtiin nukelle. Ristiäispuku tehtiin, pidettiin ristiäiset, annettiin nimet nukeille.

Tämä oli vaativa käsityö sen ikäiselle kolmosluokkalaiselle. Käsin ommeltiin kaikki nuken vaatteitten saumat, oli katesauma ym päärme sauma. Ja jos tuli pienikin virhe piti purkaa. Kyllä siinä hikoiltiin ennen kuin päästiin nuken ristiäisiin asti. Eipä taitaisi nykyajan koululaisilta sama onnistua kun heillä ei ole sitä pitkäjännitteisyyttä.


Lisätietoja

Museolehtori Margarita Rosselló Ramón

margarita.rossello@jyvaskyla.fi
040 701 7452

Pin It on Pinterest